puskurit lasikuidusta
Puskureiden itse tekemiseen on tapoja yhtä monia kuin tekijöitäkin, joten yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassakaan. Tämä ohjeistus on yksi näistä tavoista.
Ja materiaaleiksi ja välineiksi tähän
hommaan tarvitaan:
kanaverkkoa, polyuretaanivaahtoa tai -levyä, pensseleitä,
puukko, hiomakone, lasikuitua, hartsia ja kovetinta...
ja lopuksi pakkelia ja hiekkapaperia, ja hiomahöylä.
 |
Laitetaan kanaverkkoa alkuperäisen puskurin jatkeeksi tarpeen mukaan... |
| Taitellaan kanaverkko haluttuun muotoon... |
 |
 |
Kanaverkon päällystys lasikuidulla... (Tämän vaiheen voi jättää pois hyvällä omallatunnolla jos siltä tuntuu, sillä vaiheen toteuttaminen tuo puskurille lisää painoa.) Muoviosat, joille kuitua on tarkoitus laittaa, kannattaa hioa karheaksi ennen kuidutusta. |
|
Lasikuidun (tai suoraan kanaverkon) päälle polyuretaani haluttu määrä... Kanaverkon ja polyuretaanivaahdon sijaan voi käyttää esimerkiksi polyuretaanilevyä, jonka voi muotoilla helposti haluttuun muotoon: levyä käyttämällä voi säästyä osalta hiomiselta. |
 |
 |
Hahmotetaan tulevat muodot... |
| Leikellään ja hiotaan tulevat muodot...Mitä paremmin tässä vaiheessa uretaani hiotaan lopulliseen muotoonsa, sitä helpommiksi tulevat loput projektin vaiheet. |
|
 |
Leikkelyä ja hiomista... |
| Hiomista...Ja tähän vaiheeseen kannattaa todella panostaa, lasikuitu kun on hitaampaa hiottavaa. |
 |
 |
Lasikuitupalasten sovitus...Kaksi kerrosta kuitua riittää, ja jokainen ylimääräinen kerroshan tuo lisää painoa. Kuitu kannattaa vetää purkurin yläreunan yli, ja pitää huolta että kaikki alle jäävät muoviosat on hiottu karheiksi. |
| Lasikuidin muotoilemiseen ja kovettamiseen käytetään hartsia, johon sekoitetaan purkin ohjeen mukaisesti kovetetta. Hartsi pehmentään lasikuidun märkää kangasta muistuttavaksi, helposti venyväksi ja valuvaksi. Hartsia levitetään kuidulle tasaisesti, ja annetaan kuivua purkissa olevan ohjeen neuvoman ajan. Hartsi saattaa aiheuttaa polyuretaanissa "kuoppareaktion", eli ensimmäinen kuitukerros kannattaa laittaa varoen. |
 |
 |
Kovettunut lasikuitu hiotaan mahdollisimman sileäksi ja tasaiseksi. |
| Tarkistetaan tähänastinen aikaansaannos... |
 |
 |
Hieman lisää lasikuitua tarpeen mukaan...Eli jos polyuretaani tuppaa tulemaan hiomisen tuloksena vielä jostain esiin, paikataan nämä kohdat kuidulla. Samalla voidaan paikkailla mahdollisia suurempia kuoppia. |
| Pakkelia...Ja pakkeliahan kannattaa aina käyttää mahdollisimman vähän turhan painon välttämiseksi. |
|
 |
Hiotaan pakkeloitu puskuri niin viimeistellyksi kuin vain voidaan. |
| Hieman lisää pakkelia tarpeen mukaan...Ja sitten ei muuta ku lisää hiomista, paljon hiomista... Jokainen kuoppa, naarmu ja muu epätasaisuus näkyy varmasti, joten "jotenkuten" hiottu ei riitä, jos haluaa siistin lopputuloksen. |
|
|
Ja tässä tapauksessa, kun uudet muodot on tehty vanhan puskurin päälle, voidaan tehdä seuraava mahdollisen liika-painon poistamiseksi: kun edellä kuvattu urakka on saatu tehtyä, otetaan muotti, jonka avulla sitten lopullinen puskuri tehdään...Toinen vaihtoehto on karsia puskurin sisältä turhat painontuojat, kuten polyuretaanit ja ylimääräiset kuidut pois, ja tehdä tähän mennessä väsätystä puskurista lopullinen (tämän etuna on alkuperäisten kiinnikkeiden säilyminen). Kun puskuri alkaa näyttämään valmiilta, voi pinnalle ruiskuttaa ohuen kerroksen hiomaväriä. Värin avulla puskurista näkee mahdolliset epätasaisuudet ja lommot ja kummut, ja niiden hiominen ja/tai pakkeloiminen sujuu helpommin. Kun puskurin pinta alkaa olemaan maalauskelpoinen, voidaan siihen ruiskuttaa pohjaväri, ja sen jälkeen lopullinen maali. |
|