Yllä oleva on katkelma keskustelustani tutun motoristin kanssa, joka on menettänyt sydämensä rata-ajolle. Hän tajusi ajoissa, että kovaa ajaminen on kivempaa radalle kuin muun liikenteen seassa yleisillä teillä.

Moottorirata tarjoaa jokaiselle kuljettajalle mahdollisuuden näyttää taitojaan tai harjoitella lisää -ihan miten vain. Moottorirata on joka tapauksessa paikka, missä kukaan ei koskaan osaa kaikkea, vaan aina on jotain uutta tavoiteltavaa. Radalla monelle nuorelle ja aktiiviselle kuljettajalle tyypillinen näyttämisenhalu saa hyvän suunnan. Radalla saa ajaa niin kovaa kuin uskaltaa ja siellä voidaan järjestää myös tapahtumia, joissa saa tehdä juuri niin hurjia temppuja kuin osaa. Ratatemppuilu ja kovaa ajaminen opettavat kuitenkin samalla todella kallisarvoisia asioita: taito hallita omaa pyörää kehittyy kerta kerralta ja jonain päivänä saattaa tulla eteen tilanne, jossa radalla opittu hallintataito pelastaa oman hengen liikenteessä.

Moottorirata ei silti ole vain hurjapäiden menohalujen tyydytyspaikka. Kuka tahansa motoristi tai autoilija voi harjoitella siellä taitojaan oman osaamisensa rajoissa. Motoristille rata opettaa jarrutuksia, kallistuksia ja ajolinjoja -perusasioita, joita kukaan meistä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Autoa ei ohjata kallistamalla, eikä ajolinjoissa ole autoilijalla juuri valinnan varaa kapeilla kaistoilla, mutta jarrutukset ja ajohallintajärjestelmät ovatkin jo toinen juttu. Kuinka moni meistä oikeasti tietää hallitsevansa oman autonsa yllättävässä ääritilanteessa edes kesäkelillä? Entä sitten, kun jokavuotinen talvi taas yllättää?
Tyhmiä ja suorastaan pelkureita ovat he, jotka katsovat oikeudekseen kiusata muita tienkäyttäjiä koheltamalla yleisillä teillä. Jos kaahareilla ja temppuilijoilla olisi riittävästi järkeä tai edes rohkeutta, he hurvittelisivat radalla ja ottaisivat siellä mittaa omista taidoistaan.

Entä sitten he, joiden mielestä viimeisetkin moottori- ja ajoharjoitteluradat taajamien liepeiltä pitäisi hävittää sukupuuttoon tai tuupata ainakin niin syvälle korpeen, ettei pöllökään niitä löydä? En haluaisi olla heittämässä ensimmäistä kiveä minkään moottori- tai ajoharjoitteluradan lopettamiseksi sen enempää ympäristö- kuin muistakaan viihtyisyyssyistä. Päinvastoin. Turvallisten ja hyvin hoidettujen harjoitteluratojen hyvinvointia pitää edistää takaamalla niiden toimintamahdollisuus ilman ulkopuolisia paineita. Liikenneturvallisuuden ja jopa liikenneviihtyvyyden kehittäjänä niillä on niin tärkeä rooli, että sitä ei vielä edes ymmärretä.

Samalla kun yhteiskuntamme on kehittynyt kaupunkimaisemmaksi ja yhä suurempi osa ihmisiä asuu tiheästi rakennetuissa taajamissa, entinen tapa kurvailla vanhalla autonräppänällä sänkipellolla tai läheisen järven jäällä ei enää ole mahdollista. Vastapainoksi on kyettävä tarjoamaan helposti saavutettavia ympärivuotisia harjoittelupaikkoja, joissa jokainen meistä voi kehittää taitojaan tai nautiskella ajamisesta ilman rajoituksia.

- Eila Parviainen -